Viikunanlehtisavikka
| Viikunanlehtisavikka | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | ficifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Chenopodium ficifolium | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Viikunanlehtisavikka (Chenopodium ficifolium) on Etelä- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva savikkakasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko
Yksivuotinen viikunanlehtisavikka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja nuorena jauhoinen. Varsi on pysty, niukkahaarainen ja vihreäraitainen, lehtihangoissa on joskus harvoin myös punaista. Kierteisesti olevat lehdet ovat väriltään puhtaanvihreitä. Lehtilapa on kasvin keskiosissa kooltaan tavallisesti 4–8 cm ja kolmiliuskainen. Keskiliuska on pitkulainen ja vaihtelee muodoltaan harvaan lyhythampaisesta mutkalaitaiseen. Vihreä kukinto on usein pitkälti lehdekäs, terttumainen ja harsu. Kukkasykeröt ovat pieniä. Suomessa viikunanlehtisavikka kukkii heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 0,8–1,2 mm pitkä, ympärykseltään lähes pyöreä, tylppäreunainen sekä pinnaltaan säteen suuntaan pitkulaisen kuoppainen.[2]
Laji muistuttaa suuresti jauhosavikkaa (C. album) ja pohjansavikkaa (C. suecicum).[3]
Levinneisyys
Viikunanlehtisavikka on kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta. Skandinaviassa lajia kasvaa harvinaisena tulokkaana Tanskassa, Etelä-Norjassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa.[1] Suomessa viikunanlehtisavikkaa kasvaa satunnaisesti maan eteläosissa sekä Pohjanlahden rannikolla aina Kemin korkeudelle saakka.[4] Lounais-Suomessa laji on vakiintunut, mutta muualla maassa se esiintyy satunnaisena.[5]
Elinympäristö
Viikunanlehtisavikka on Suomessa uustulokas, jota tavataan erilaisilla joutomailla kuten satamissa, kaatopaikoilla, rautateillä ja uudisnurmikoilla.[5]
Käyttö
Viikunanlehtisavikka sopii muiden savikkalajien tapaan myös ihmisravinnoksi.[5]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 129.
- ↑ Den virtuella floran: Fikonmålla Viitattu 25.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Viikunanlehtisavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 25.2.2013.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 129.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2022: Viikunanlehtisavikan levinneisyys Suomessa.
|
