Ugo Foscolo
Niccolò Ugo Foscolo (6. helmikuuta 1778 Zakynthos, Venetsia (nyk. Kreikkaa) – 10. syyskuuta 1827 Turnham Green, lähellä Lontoota[1]) oli italialainen runoilija, kirjallisuuden professori ja vallankumouksellinen. Hän on Italian kirjallisen romantiikan perustaja. Foscolon teoksista tunnetuin on Dei Sepolcri.
Foscolo ylistää lauluissaan Italian vapauspyrkimyksiä. Wertheriä jäljittelevän romaanin Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet (Ultime lettere d'Jacopo Ortis)[2] on suomentanut Mikko V. Erich. Erich laati Foscolosta myös väitöskirjan Ugo Foscolo come uomo e come poeta lirico (1912 (italiaksi)).
Teokset
- Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet (Ultime lettere d'Jacopo Ortis); italian kielestä suomentanut ja johdannolla varustanut Mikko V. Erich. Kariston klassillinen kirjasto 8. Karisto 1919
Yksittäisiä runoja on julkaistu seuraavissa julkaisuissa:[3]
- Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 6 : Italian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY, 1945
- "Giovanni-veljen kuoltua",
- "Hautojen laulu : ote"
- Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni 1. 1957 ja 2. p. 1974 WSOY
- "Giovanni-veljen kuoltua",
- "Illalle"
- "Sinut hylkäsin - ansiostani yksin",
- "Zakynthokselle"
- Rakkausrunoja : valikoima maailmankirjallisuudesta, Otava, 1953
- "Rakastetulle",
- Parnasso 1951:2 kaksi sonettia
- "Giovanni-veljen kuoltua"
- "Illalle"
Lähteet
Kirjallisuutta
- Mikko W. Erich, Ugo Foscolo come uomo e come poeta lirico, Tekijän julkaisema, julkaistu myös Firenzessä 1912 (italiaksi)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ugo Foscolo.
- Vapaasti ladattavia Foscolo Ugon e-kirjoja Project Gutenbergissa ja Projekti Lönnrotissa
| ||||||||||||||||||||||||||
