Polybutyleenitereftalaatti

poly(butyleenitereftalaatin) rakenne

Polybutyleenitereftalaatti (PBT) on polyesteri, joka alun perin kehitettiin tekstiilimateriaaliksi, mutta josta tuli tärkeämpi teknisenä muovina ja runsaasti kiteytyvänä ruiskuvalupolymeerinä. Kokolattiamattoja valmistetaan PBT:stä sen hyvän puristuskimmoisuuden vuoksi.[1] Polybuteenitereftelaatti valmistetaan tereftaalihaposta ja 1,4–butaanidiolista.

J. R. Whinfield and J. T. Dickson keksivät poly(butyleenitereftalaatin) toisen maailmansodan alussa 1941 Englannissa, samoihin aikoihin kuin tunnetumman ja laajimmin käytetyn polyesterin poly(etyleenitereftalaatin) (PET).[1] PBT:stä he käyttivät mallinimeä 4GT, PET:stä mallinimeä 2GT.

Lähteet

  1. ↑ a b J. E. McIntyre: Synthetic Fibres: nylon, polyester, acrylic, polyolefin. Woodhead Publishing Ltd, 2005. ISBN 0-8493-2592-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Valuatlas: Termoplastiset polyesterit: Polyeteenitereftelaatti (PET) ja polybuteenitereftelaatti (PBT), Sanna Nykänen, Tampereen teknillinen yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)