HMS Audacity

Hannover (1939-1940) Sinbad (1940) Empire Audacity (1940-1941) HMS Empire Audacity (1941) HMS Audacity
HMS Audacity
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Bremer Vulcan, Vegesack
Laskettu vesille	29. maaliskuuta 1939
Palveluskäyttöön	20. kesäkuuta 1941
Loppuvaihe	U-751 upotti 21. joulukuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma	11 000 t
Pituus	134,65 m (Hannover) 142,42 m (Audacity)
Leveys	17,15 m
Syväys	7,04 m (Hannover) 18,29 (Audacity)
Koneteho	52 00 shp
Nopeus	15 solmua
Aseistus
Aseistus	Audacity: 1 × QF 4" Mk V HA -tykki 1 × 6 naulan tykki 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 4 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 6-8 lentokonetta
Infobox OK

HMS Audacity (viirinumero D10) oli Britannian kuninkaallisen laivaston saattuetukialus toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin saksalainen kauppalaiva Hannover, jonka risteilijä HMS Dunedin valtasi maaliskuussa 1940 Länsi-Intian vesillä.

Hannover pieni, tasapainoinen, lähes uusi 5 537 grt:n alus, joka oli rakennettu Bremer Vulkanin Vegesackin telakalla lähellä Bremeniä Norddeutscher-Lloyd Linelle. Alus oli laskettu vesille 29. maaliskuuta 1939. Aluksen kokonaispituus oli 144 metriä, leveys 17 metriä ja syväys 8,4 metriä. Se oli suunniteltu banaanilaivaksi. Alus oli varustettu kahdella 2 325 hevosvoiman dieselmoottorilla, joiden avulla se saavutti 15 solmun nopeuden.^[1]

Alus nimettiin kaappauksen jälkeen Sinbadiksi ja Royal Mailin insinöörit purjehtivat kesäkuussa aluksen Englantiin. Koska Englannin suurilla telakoilla oli täystyöllisyys, aluksen muutostyöt päätettiin toteuttaa Blyth Shipbuilding and Dry Docks Company‎llä Northumberlandissa Blythissä. Aluksen muutostyöt maihinnousualukseksi aloitettiin 22. tammikuuta 1940. Alus nimettiin muutostöiden aikana Empire Audacityksi.^[1]

Alus muutettiin toistamiseen Britannian sotakuljetustenministeriön määräyksestä saattuetukialukseksi nimellä HMS Audacity. Muutostöiden aikana alukselta poistettiin mastot, kaikki kansirakenteet sekä kaikki rakenteet venekannen yläpuolelta leikattiin pois. Tilalle rakennettiin 112 metriä pitkä ja 18 metriä leveä teräksinen lentokansi. Alukselle rakennettiin pieni kansimökki lennonjohtoa ja navigointia varten. Kannelle asennettiin myös yksinkertainen jarruvaijeri.^[1]

Alukselle asennettiin neljä 20 millimetrin Oerlikonia, neljä kaksinaulaista pompomia ja yksi nelituumainen.^[1]

Aluksen palvelukseen oton jälkeen sille siirrettiin 10 802 laivueen Grumman Wildcat G36A, jotka oli alun perin tilattu Ranskalle. Koneet nimettiin laivaston ilmavoimissa Martlet I:ksi.^[1]

Audacity upposi 21. joulukuuta 1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-751 torpedoimana. Alukseen osui kolme torpedoa, joista ensimmäinen aiheutti vuodon konehuoneeseen.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Audacity.

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 28. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
• Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
• Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
• Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)

Edeltäjä: HMS Archer

Royal Navyn saattuetukialukset

Seuraaja: Avenger-luokka